Petran ja Petu-sytostaattitunikan tarina
Petra sai oman rintasyöpädiagnoosinsa marraskuussa 2024. Idea tunikaan syntyi viikkoja kestävien sytostaattihoitojen aikana. Oli vaikea miettiä kotona mitä pukisi päälleen hoidon ajaksi, että kanyyli saataisiin asennettua eikä täytyisi riisua niin paljon ja olla kylmissään hoidon aikana. Petralla oli usein huiveja mukana, joilla hän suojasi itseään ettei tulisi kylmä, kun usein verisuonia täytyi etsiä molemmista käsistä ja hoito kesti kauan. Jos taas koitti olla pitkähihainen päällä, alkoi se puristaa ja sattua käden turvotessa hoidon aikana.
(Lisää Petran matkasta ja hoidoista pääset näkemään hänen Tiktok-tililtään, kun selaat sivua alas päin.)
Tästä alkoi sytostaattivaatteen suunnittelu ja lopulta Petra otti yhteyttä WillaQuun Riikkaan, jonka kanssa alettiin vaatetta vielä yhdessä hienosäätämään ja kehittelemään.
Prototunikaa on jo useampi sytostaattihoidoissa käyvä testannut ja se on saanut valtavasti kehuja niin käyttäjiltä kuin hoitohenkilökunnaltakin!
Miten ja miksi Hope-sytostaattipipot suunniteltiin
”Sytostaattipipo, eli Hope-pipo, syntyi syvästä surusta ja halusta tuoda edes pientä toivoa syöpää sairastaville naisille ja tytöille toivottomalta tuntuvan tilanteen keskelle. Itse menetin kolme ikäistäni ystävää syövälle muutama vuosi sitten ja näin läheltä miten tuskallinen syöpä on, ja miten vaikeaa naisille on kaiken lisäksi menettää hiukset sytostaattihoitojen takia.”
Viisi vuotta sitten Riikka ryhtyi suunnittelemaan pipoa syöpää sairastaneen ystävänsä Helin kanssa. ”Tein koekappaleita, ja lähetin niitä Helille sovitettavaksi. Palautteen pohjalta tein sitten muutoksia. Isona apuna oli myös ala-asteikäinen tyttö, jolta syöpähoidot oli vienyt hiukset. Tein hänellekin monta eri väristä ja mallista pipoa, ja tuotteet kehittyivät pikku hiljaa sellaisiksi, millaisia ne nyt ovat. ” Pienin Hope-pipoa testannut syöpäpotilas on ollut kolmevuotias tyttö.
Syöpä koskettaa Riikkaa itseäänkin, sillä hän sai syöpä-diagnoosin muutama vuosi sitten.
”Sen kuuleminen veti kyllä tehokkaasti maton jalkojeni alta. Luomessani oli pinnallinen melanooma, mutta se kaikki saatiin lisäpoistoleikkauksella pois. Salakavalampaa sairautta ei voi olla kuin syöpä. Ja omakohtainen kokemukseni vahvistaa halua auttaa muita. Paras saamani palaute piposta on, että se on niin kauniisti muotoiltu, ettei voi tietää onko pipon alla hiuksia vai ei”. (Teksti Alueviestin haastattelusta, kirjoittanut Maija Latva)
Kesken-Elina Salminen
Sinun kädessäsi
ovat elämäni päivät
ja viikot ja vuodet
se koko tarina jota nyt
hämmentyneenä luen
että kuinka tässä näin kävi
tälläisenko juonen
minä joudun läpi käymään
niin kuin joku toinen olisi
sotkenut sen kaiken kauniin
repinyt sivut ja liimannut
omat harakanvarpaansa
minun tarinaani
Mutta ei se ole niin!
sillä sinun kädessäsi
ovat elämäni päivät
tämäkin outo aukeama
ja koko kertomus
